Joo, toissa viikko tuli oltua oikein palkkatyössä. Työkaveri piti talvilomansa joten soittivat sinne sijaiseksi auraamaan ja hiekoittamaan. Hyvä homma.

Tänään lähti viljakuorma. Aika heikoksi jäi. Kylvö myöhästyi pikkusen ja sitten tuli kuivuus. Siinäpä se sitten. Onneksi hinta on vaihteeksi kohtuullinen ettei tarvitse ihan ilman myydä. Melkein 6h meni kuorman tekoon. Hitonmoinen pöly ja kipakka pakkanen käy mukavasti keuhkoihin. Vieläkin yskii ja niistää aivan mustaa räkää. Tämmöstä.

Huomenna lopultakin saadaan Coltti talvisäilöön. "Vähän" myöhässä, kuten yleensä mun hommat. Iltasella sitten lähdetään tavoittamattomiin. Foreca lupaa ainakin seuraavat 10pv mukavaa pakkasta joten metsäkämpällä tullaan viihtymään ahkerasti. Varmaan alkuviikolla taas kotiin ainakin käymään pesulla ja saunomaan ja vaihtamaan vaatteet. Saa nähdä onko sähköä vai joko on linjat poikki. Peräkorpeen ei nuo sähköt aina ole itsestäänselvyys.

GTi sunny projektikin on saanut uusia ideoita. Saattaisi olla mahdollista istuttaa luupään CA20 koneeseen 16v kansi. Kunhan saan alakerran jostain niin aloitetaan sovittelu iltapuhteiden ohella. Jos  CA16DE kannessa virtaus riittää vakionokilla niin iskutilavuuden kasvu 1,6 -> 2,0 pitäisi kasvattaa tehot 120hv -> 150hv. Siitä olis hyvä lähteä virittämään. Nenua, peltisarjaa, ruiskun säätöä... No, asia kerrallaan. Ensi kesäksi on suunitteilla jo pari muuta juttua joita kokeillaan vielä vakiokoneella.

Käyttöautot meinaa lakkoilla koko ajan. Syksyllä ostin 720 korisen Datsun pick-upin. Johan siitä katkesi runko, kun joku oli näköjään säilyketölkillä paikannut. Ihme ettei lukenut vielä Jalostaja tjsp.  No, runko saatiin kuntoon niin tuoreemmasta B11 coupesta tuli kuskin puolen takaiskari kurkistelemaan kontin puolelle. Ja nyt pikkarista taas puhkesi takakumi. Jo toinen. Mitäköhän seuraavaksi?

Katsotaan jos ehtisi taas kirjoitella useammin, kun kaikenlaista tapahtuu.

On taas aikaa vierähtänyt eikä ole ehtinyt kirjoitella. Jatkaminen vähän harkinnassa. No, kirjoitellaan nyt Norjan reissusta jotain.

Eli päätettiin käydä Norjan japsiautotapaamisessa. Asuntovaunu tietysti otettiin mukaan ja veturiksi vanha tuttu B11 coupe. Reissun valmistelun aloitin heinäkuun puolella uusimalla eteen vetonivelet. Vanhat nivelet on jo pari vuotta kolkottaneet kääntäessä niin lujaa että Oktoberfest-reissukin meni ihan tuurilla. Nyt ei viitsitty enää tuurilla seilata. Lisäksi nurkkiin oli eksynyt uusi vaihteisto. Uudemman korimallin 1,3 koneella olevasta mallista. Parasta tietysti perävälitys joka on sitten 4.3:1 kun alkuperäinen on 3.55. Sekin tuli laitettua paikoilleen ja vetovoimaa tuli kuin olisi parikin numeroa isompi kone. Nyt saa 5.vaihteella vedellä menemään eikä tarvii isommillakaan nyppylöillä kepittää. Miinuspuolena tietysti moottoritieajossa 120km/h vauhdissa kierrokset on 4000 5.vaihteella joten matkustusmukavuus kärsi taas hiukan.

Jotain meni vaihteiston vaihdossa kuitenkin mönkään ja kytkin alkoi temppuilla. Piti säätää vaijeri aika tiukalle että kytkin irrottaa. No, toimi se kuitenkin niin matkaan lähdettiin. Päätin vielä ennen lähtöä vähän pestä tervaista moottoritilaa jos joku haluaa sinne nähdä. Virhe. 4.8 ke aamulla lähdettiin eikä keritty pitkällekään kun lasinpyyhkimet alkoi polttaa sulakkeita ja kaikki parkit hävisi. Pari tuntia meni vianhakuun ja syyksi paljastui pariin releeseen mennyt vesi. Iltapäivällä päästiin liikkeelle uudestaan ja alun jälkeen ei suurempia tekniikkamurheita ollut.

Reitti kulki Haaparannan kautta Ruotsiin ja Haaparannasta suoraan alaspäin Sundsvalliin. Sundsvallista otettiin suunta länteen Ångeen päin. Siellä joutui vähän seikkailemaan pikkuteitä kun ei oikein suoraa tietä sivusuunnassa mene. Tällainen reittivalinta ihan kustannussyistä. Aika uskomatonta että asuntovaunuhinnat laivoilla on niin törkeitä että kannattaa taloudellisesti tehdä 1000km koukkaus kuin mennä laivalla. 10l keskikulutuksella 1000km koukkaus nielee 100l bensaa. eli ~150E/suunta kun laivalla ei päässyt alle 300E/suunta.

Kohde sijaitsi Norjan Fryan kylässä jonne Google antoi matkaksi 985km laivalla ja Haaparanta  ja Sundsvall välietappina 1996 km. Tomtom antoi vähän eri kilometrit, mutta samassa suuruusluokassa kuitenkin. Ihan ongelmitta matka ei kuitenkaan sujunut taaskaan. Vaunun jääkaappi kieltäytyi toimimasta kaasulla ajon aikana, mutta sähköllä se toimi. Tietty piti sitten aina vaihtaa seisokin aikana akulta kaasulle ettei virta lopu kesken. Sundsvallissa yöpyessä kuitenkin unohtui katkaista akkuvirta yöksi ja aamulla molemmat aivan kuivat. Ja apukaapelit jäi kotiin. JESS. Tästä se lähtee. No, onneksi svenssonit tuntuu ymmärtävän englantiakin. Saatiin eräältä herrasmieheltä apuvirtaa SAABista tietty ja matka jatkui. On se hyvä että tuo kone on helposti käynnistyvää sorttia. Aika mäkistä maastoa tuo Haaparannan ja Sundsvallin väli. Ja puuduttava ajaa. Koko torstaipäivä vietettiin Ruotsissa ajaen. Perjantaina päästiin iltapäivällä Norjan puolelle ja ei niitä maisemia suotta kehuta.

Jäätiin yöksi noin parinsadan kilometrin päähän Fryasta, paikka nyt ei muistu mieleen. La aamulla sitten nokka kohti Fryaa ja Frya Leir nimistä leirintäaluetta. Noin 70km ennen Fryaa tuli pieni harkinnan paikka. Tomtom opasti sellaiselle kärrypolulle että alkoi hirvittää. Friisvägen oli tien nimi. Vähän aikaa haeskeltiin kartalta parempaa kiertotietä, mutta Tomtomin kartan mukaan olisi jouduttu kiertämään yli 200km jostain Lillehammerin kautta. Päätettiin sitten ajaa kuitenkin Friisvägenia. Ristus mikä kinttupolku. Mutta komeat maisemat. No, ehjänä oltiin perillä ja löydettiin leirintäaluekin helposti. Osuttiin paikalle vähän hiljaiseen aikaan. Porukka oli juuri kruisingilla ja käymässä paikallisen Nissan-liikkeen luona.

Parin tunnin päästä alkoi valua autoja takaisin paikalle ja päästiin ihmettelemään sikäläistä kalustoa. Aika samanlaista kuin meilläkin. Ehkä vähän vanhempaa kalustoa oli enemmän esillä. Pienen alkukankeuden jälkeen alkoi  juttu luistaa ja jokainen kävi vuorollaan kyselemässä että ihanko oikeasti ajettiin 2000km vain sinne autoja katsomaan. No tottakai!!! Saatiin pieni palkintokin: Oikein pokaali johon kaiverrettu:
JAPANTREFF
07.08 2010 FRYA LEIR
LENGSTE REISE DATSUN.
No, jatkettiin ihan tuttuun tyyliin oluenjuonnilla ja seurustelulla. Hirveän tuttavallisia ja välittömiä ihmisiä nuo norjalaiset. Ihan toisenlaisia kuin suomalaiset. Täällä kun ensimmäistä kertaa menee johonkin autotapahtumiin niin ensin alkuun katellaan nenänvartta pitkin tyyliin: V*ttuakos täällä teet! Norjalaiset taas toivotti tervetulleeksi ja tarjosivat kovasti juotavaa jne. Ja juttua riitti myöhään yöhön. Käytiin autossa välillä katsomassa DVD:ltä oktoberfest-reisusta tehty video ja Botniaringillä kuvattu incar-video. Niin oli mulla läppäri autossa mukana autolaturin päässä ja kytkettynä stereoihin. Erityisesti yksi pitkänhuiskea kaveri jaksoi ihmetellä. Rata-ajoa, matkailua, mitä vaan ja samalla autolla. Ja että ihan tosissaan ajettiin 2000km vain sinne. Sitten oli pakko kertoa niistä hulluista jotka veivät B11 wagonin alias Nipun ajamalla Japaniin. What's wrong with you finnish guys? Maybe you need visit to a doctor?   Hulluja nuo suomalaiset! Jooo, semmosta. Valitettavasti kaikki hauska päättyy aikanaan ja piti taas ehtiä töihin ensi keskiviikoksi joten su aamulla aikainen ylösnousu hieman hillitsi juopottelua.

Paluumatkalta ei paljoa kerrottavaa jäänyt. Pistettiin bensaa tankkiin ja painettiin kaasua. Jonkun kerran pysähdeltiin ihailemaan maisemia. Tomtom pärjäsi oikein hyvin, ei yhtään kertaa menty väärään suuntaan navigaattorin takia. Nyt tuli oivallettua miksi siinä on myös äänet. 200km suoraan ajon jälkeen ei sitä enää muista seurata kovin tiiviisti ja tulee helposti ajettua ohi. Ääni on hyvä olla muistuttamassa kääntymisistä.

Yksi mielenkiintoinen juttu oli ettei visa electron käynyt maksuvälineenä missään. Ihan ihme juttu kun se kelpasi Baltian maissa, Puolassa, Tsekissä ja Saksassa. Miksi ihmeessä ei Ruotsissa tai Norjassa? No, automaatilta sai sentään nostettua setelirahaa.

Sen pituinen se ja katsellaan taas uusia mielenkiintoisia reissuja.

Joops eli tuli sunny haettua haminasta. Oli kesärenkaat alla ja lunta tuprutti. Jeee. Rapiat 200km Hamina-Nummi-Pusula. Ehjänä tultiin perille vaikka suolaaminen oli lopetettu jo joskus päivällä. Enkä minä ollut se tientukko. Tekisi mieli sanoa joku valikoimaton sana noista säheltäjistä mitä tiellä liikkuu. Kuljettajantutkintoa pitäisi varmaan uudistaa niin että pitkäaikaisen ajokortin saa vasta kun on suorittanut inssin kesärenkailla lumisateessa ilman ajonhallintajärjestelmiä. Inssiajo olisi yli 100km pitkä ja luonnollisesti matka pitäisi selvittää jäämättä jumiin ja ilman peltivahinkoja ja kiertää jonkun vilkkaamman väylän kuten kehäIII kautta. Tulee ihan mieleen 2006 talvi kun ajelin tekulle ja takaisin kitkarenkailla. Aurora-merkkiset joilla systeri oli jo 2 talvea ajanut. Kaskenmäestä lähdettiin rinnakkain ja vierestä kuului julmettu nastojen ropina. Minä poistuin paikalta enkä jäänyt katselemaan kauanko se siinä tumpuloi. En tiedä sitten kuuluuko inssiajoon nykyään edes mäkilähtöä? En minäkään mikään mäkinen ole, mutta noin niinkun perusasiat liukkaalla ajamisessa pitäisi olla ihan jokaisen ymmärrettävissä. Rauhallinen käsittely eikä mitään äkkiliikkeitä. Ja se ennakointi perkele vie. Jos alla on kesärenkaat niin pitää käsittää että pysähtyminen vie liukkaalla sen 150m jo 60km/h nopeudesta. Jatkuvasti näkee perässäroikkumista. Ja toinen mitä täällä varsinkin pikkuteillä näkee on että ajetaan keskellä tietä. Sitten kun joku tulee vastaan niin joudutaan nopella liikkeellä väistämään oikealle ja silloin lähtee kirjoittamaan eikä osata oikaista -> luonto kutsuu. Ei mulle ole tuottanut ongelmia pysyä omalla kaistalla. Ei tarvii väistää ja tehdä äkkiliikkeitä kun on jo valmiiksi omalla kaistalla.

Joo, eiköhän vuodatus riitä tuosta aiheesta. Muutakin tullut tehtyä. Personal-projekti liikahti taas aavistuksen. Jouset on korjattu. Lehtiä oli poikki takaa. Peräkärryn kunnostustakin on ollut ohjelmassa. Ensin vaihdoin toisen pyöränlaakerin. Toiselle riitti pesu ja uusi stefa ja uudet rasvat. Vetokidan pultit alkoi venyä viime kevään sepelikuormilla. Nyt on semmoset pultit ettei pitäis venyä enää. En muuta käyttöä keksinyt niin pistin E-koneen kansipultit siihen. Luulis kestävän. Toiselta puolelta oli myös 2 lehteä poikki. Uudet jouset tuli laitettua. Valot olisi vielä jossain kohtaa otettava kohteeksi. Jos raaskisi investoida kunnon ledivalot. Niille luvataan aika hyvä tiiviys vettä vastaan. Näitä kun saa yleensä talvella rassailla joka toinen päivä, kun suolapaska menee sisään ja hapettaa liittimet ja lampunkannat. Nyt on kyllä ollut sen puoleen hyvä talvi ettei ole liian paljon ollut suolaa teillä. Lisää tällaisia talvia.

Vaikka toisaalta. Meinaa välillä potuttaa jatkuva lumentulo.Eipä sitä eilenkään satanut kuin sentti, mutta juuri sopivasti jotta pultit ja mutterit peittyvät lumeen jo sinä aikana kun vaihtaa jousta.  Välillä voisi raivostua. Eikä metsässäkään mitenkään mukavaa ole tällaisen lumimäärän keskellä. Varsinkin ojien yli könyäminen on suolesta. Kun vyötäröön asti uppoaa hankeen ja pitäisi kantaa kirves, moottorisaha, bensakannu ja kiilat. Onneksi pakkasta on ollut usein 10 astetta tai yli jolloin lumi ei enää sula vaatteisiin. Jotain positiivista. Tällainen pakkastalvi on kyllä mieleen, mutta lunta voisi tulla vähemmänkin.

GTi projekti ei ole oikein edennyt. Uudeksivuodeksi saatiin se ajokuntoon kyllä. Mutta aika kaukana leimakunnosta vielä. Murheenkryyneiksi nousi takajarrut. Levyt niin paksussa ruosteessa etttei niistä jäisi sorvauksen jälkeen enää mitään jäljelle. Lisäksi käsijarruvaijerit ruosteessa, satulat vuotaa liemet mäelle ja laakeritkin saaneet jostain ruostetta. Rapiat 300 euroa olisi tullut hintaa. Ei tämmöseen katiskaan semmoisia summia voi investoida perhana. No, kaverin rimpulasta ostin takajarruvermeet vaijereineen. Ei vaan sopinu rimpulan navat tuohon. Pitää vielä N14/N15 takanavat löytää. Ehkä ensi viikonloppuna jos päästään hakemaan taas Haminasta N14 sunny purkuun. Niihin sitten Almeran levyt ja sitten peltihommiin.

Aika kettumainen homma tuon GTi:n kytkimenkin vaihto. Varsinkin pakkasilla ulkona. Olisi tarvinnut irrottaa alapalkki jotta olisi saanut oikean vetoakselin pois. Se kun on tuettu moottorin kylkeen kannatinlaakerilla eikä sinne olisi päässyt käsiksi muuten kuin palkin irrottamalla. Päätettiin jättää sitten se vetari siihen kannattimeen kiinni. Lähti se vaihteisto muutenkin irti. Takaisinlaitto vain oli hieman haastavampi. Piti 2 akselia saada menemään yhtaikaa pooreille. Lopulta onnistui kun keskitettiin kytkin oikein mitalla. Vajaa milli oli heittoa silmämääräisessä keskityksessä. Muissa onnistunut ihan hyvin silmämääräisesti keskittämällä mutta vissiin tuo 2 akselin asennus sen verran jämpti että pitää olla ihan millilleen. Aika kummallinen vika oli kytkimessä. Ei ollut luistanut ja melko uuden näköinen muutenkin. Keskiö oli vain revennyt irti.

Tuli ostettua taas yksi auto lisää. Lähes museokuntoinen Mitsu colt. 1.4 GLX vm. -80 puolittajalootalla. Pääsi sitten jo mobilistin sivuillekin. Lähes museokuntoinen siksi että tuskin yhtään autoa saa ihan suoraan ajosta museoleimattua. Aina jotain pikkufiksiä on. Venttiilikopasta ja ilmansuodatinkopasta on vähän maalia irronnut, konetilasta löytyy jonkin verran ruostetta kuskin puolelta. Sisusta pitää pestä ja puunata ja auto vahata. Räikeät oranssinkeltaiset tulpanjohdot pitäisi saada vaihdettua mustiksi. Pikkujuttuja, mutta aikaaviepiä kuitenkin. Eikä mustia tulpanjohtoja meinaa löytyä. Mahtaisko siniset kelvata? Ei ne ainakaan kovin räikeät ole enää noiden jälkeen. Pitää koettaa kesällä fiksailla siihen kuntoon että voisi tyrkyttää museoleimalle. Esitteitä tuli ostettua koko nivaska. Varmasti piisaa hetkeksi. Ohjekirjakin löytyi.

Pitäisi laittaa jotain kuvia ja videota saksan reissultakin. Hukkasin vaan jo muistikortit. Ja varsinainen iso ikuisuusprojekti pitäisi esitellä jossain vaiheessa. Kuvien kera tietysti. Ensi talven polttopuita pitäisi alkaa tekemään. Tekemättömien hommien lista on pitkä kuin nälkävuosi.

Vähäsen kiirettä ollut viime aikoina eikä ole kerennyt kirjoitella. Jatketaas vaikka paluumatkan jälkeisistä tapahtumista.

Sitten kun oli kotiuduttu niin tietysti piti autoa alkaa kuivatella Latviassa sisään tulleen veden takia. Ensin pohjasta pari peltitulppaa vasaralla pois, jotta suurimat vedet valui pois. Vesi-imurilla sitten koetin mattoja kuivata mutta eihän siitä mitään tullut. Pariin otteeseen 5 litraa jaksoin imuroida ja vielä aina vaan oli kosteat. Ei siinä auttanut kuin ottaa matot pois ja viedä pannuhuoneeseen kuivumaan. Vettä oli kuitenkin imeytynyt myös äänieristebitumien allekin joten nekin piti kaivella irti. Samalla vaivalla ruostesuojasin kunnolla eli vedin lattiaan reilusti kotelosuojaa ja siihen päälle bitumit. Ei mene kosteus enää sinne väliin. Samassa yhteydessä paljastui vakvan sorttinen ruostevaurio. Kuskin puolen A-pilarin alaosa oli aivan laho. Tämä olisi varmasti jäänyt katsastuksessa huomaamatta verhoilujen takia. Samassa yhteydessä tuli tutkittua hieman tarkemmin ruostesuojauksen tilannetta ja viimeksi helmojen vaihdon yhteydessä laitettu bilteman kotelosuoja oli rapissut helmakotelon pohjalle. No, tällä kertaa dinitrolin aineet käyttöön ja yllättävän paljon sitä meni. 0,5l per puoli eikä maahan vielä kuin yksi tippa. Enempää en kuitenkaan uskaltanut ruiskia ettei mene paikat tukkoon. Jos sitten ensi kesänä lisää.

Uusia projektejakin tuli taas. Haminasta tuli haettua toinen coupe sunny mutsin kuskaamiseen. 2-ovisen isot ovet helpottaa kulkua eikä tuo B11 kori ja penkit ole vielä mitenkään liian sporttisen matalalla. Ja takaselkänojat käännettynä mahtuu kokoontaitetut rollamoottorit ja pyörätuolit tarvittaessa kyytiin helposti aikas "heittämällä". Aika ihannepeli ja harvinaisen siistikuntoinen ikäisekseen. Rapiat 300tkm mittarissa. Kansivika häntä vaivasi. Siihen oli lääke jo valmiiksi. Vaihtomoottori vaan kiinni ja samalla vaihtui vaihteisto uudemman mallin tiheämpiin välityksiin. Aika pirtsakasti kulkee nyt. Tämä vietiin läpi aika tiukalla aikataululla, mutta silti tuhraantui pari päivää. Vaikka noita on alle päivässäkin vaihdeltu. Jos lienee taito ruostumassa harjoituksen puutteessa. Tosin harvinaisen paljon oli mutkiakin matkassa. Suuri osa sähköliittimistä oli erilaisia joten laitteita piti vaihtaa sopiviksi jne. Myös jotain johdotuksia piti kunnostaa. Laturin piuha vaihtui paksumpaan ja laturi kasvoi 50A->60A. Pitäisi olla latausmurheet ohi. Tosin tässä yksilössä ei sellaisia ollut vielä mutta niiden pelossa. Kun näissä niitä on ollut ihan riittämiin.

Hakumatka Haminasta oli aikas pitkä. Koko päivän reissu. En nyt viitsi kirjoittaa siitä omalla otsikollaan joten sivutaan sitä tässä. Menomatka meni Nynnyllä nynnytellessä. Muuta kun painoi kaasua. Tulomatka sitten kansivikaisen auton kanssa olikin tapahtumarikas. Ensin noin 40-50km:n välein piti lisätä vettä. Kuitenkaan vettä ei voinut lisätä ennen kuin paine oli poistunut. Järjettömän paineen tuo teki jäähdyttimeen. Kuitenkin aika jännästi kun Vantaalla taas pysähdyttiin lisäämään vettä ja vedettiin tupakat paineen laskemista odotellessa niin paineet hävisi ihan yhtäkkiä. Sen jälkeen ei tehnyt painetta ja viimeisen kerran Lohjalla piti lisätä vettä. Sen jälkeen ei hävinnyt vettä eikä tulut painetta. Kumma vika. Ei kuitenkaan viitsitty kokeilla onnea vaan vaihdettiin kone. Ei kansivian pitäisi ajamalla korjaantua.

Sitten tuli ostettua toinen talviautokin. -88 Sunny 1.6 GTi. 120hv ja 137Nm vääntöä. Aika ohut tuo vääntö. Vähän on amistuunauksia sisällä. Maalailtu sieltä täältä muttei vielä pahemmin tuhottu. Jos ne sais pois. Ja jos sen saisi säilytettyä orkkiksena. Ei tuo pilaamalla enää parane. Toki kaikenmaailman tekniikkapäivityksiä on suunnitteilla, mutta toteutus riippuu budjetista ja siitä minkälaisia muutoksia ne vaatisi. Mitään mitä ei kohtuullisella vaivalla saa muutettua tekemättömäksi en aio siihen tehdä. Haqlpa hän oli mutta kytkinvika vaivaa. Ei liiku ei. Vissiin kytkin sulatettu kuminpolttoyrityksillä. Etuloksut joutuu vaihtamaan ja takaiskaritornin hitsaamaan. Sitten se on leimavalmis. Pitäis ennen vuodenvaihdetta ehtiä. Kiirus voi vielä iskeä.

Nynnykin saatiin lopulta talviunille. Pitkän taistelun tuloksena. Ensin vein sen Paimioon odottamaan latoon ajoa. Siinä kun oli traktori edessä. Meidän ainoa kesätraktori. Muut lähtee talvellakin mutta tässä on kone niin loppu ja puristus hukassa että kevväämmällä. Sitten kaveri soitti että olisi auton tarve ja joutihan tuo lainaan. Ja saatiin sovittua että vastineeksi auttaa klapihommissa. Hyvinhän se niin meni. Tänään vietiin sitten Nynny takaisin latoon ja siirrettiin traktori pois. Ei lähteny eetterillä, 120Ah + 60Ah akkujen + 113A laturin apuvirralla. Ei myöskään hinaamalla. Ei sitten mihinkään. Lopulta apuvirralla "saattaen" kaapelit välissä startilla ajaen pieniä nykäyksiä. Johan alkoi sujua. Sitten kun lopulta saatiin Nynny latoon suojaan niin käytiin vielä herättelemässä vanha stiga ajoleikkuri. Ei meinannut herätä mutta uutta bensaa ja eetteriä. Se teki terää. Aika veikeä peli on ajaa hangessa. Tuohon vielä turboa kehiin ja... :D nostettiin kärryyn ja tuotiin kotiin. Tämmöstä tällä kertaa