On taas aikaa vierähtänyt eikä ole ehtinyt kirjoitella. Jatkaminen vähän harkinnassa. No, kirjoitellaan nyt Norjan reissusta jotain.

Eli päätettiin käydä Norjan japsiautotapaamisessa. Asuntovaunu tietysti otettiin mukaan ja veturiksi vanha tuttu B11 coupe. Reissun valmistelun aloitin heinäkuun puolella uusimalla eteen vetonivelet. Vanhat nivelet on jo pari vuotta kolkottaneet kääntäessä niin lujaa että Oktoberfest-reissukin meni ihan tuurilla. Nyt ei viitsitty enää tuurilla seilata. Lisäksi nurkkiin oli eksynyt uusi vaihteisto. Uudemman korimallin 1,3 koneella olevasta mallista. Parasta tietysti perävälitys joka on sitten 4.3:1 kun alkuperäinen on 3.55. Sekin tuli laitettua paikoilleen ja vetovoimaa tuli kuin olisi parikin numeroa isompi kone. Nyt saa 5.vaihteella vedellä menemään eikä tarvii isommillakaan nyppylöillä kepittää. Miinuspuolena tietysti moottoritieajossa 120km/h vauhdissa kierrokset on 4000 5.vaihteella joten matkustusmukavuus kärsi taas hiukan.

Jotain meni vaihteiston vaihdossa kuitenkin mönkään ja kytkin alkoi temppuilla. Piti säätää vaijeri aika tiukalle että kytkin irrottaa. No, toimi se kuitenkin niin matkaan lähdettiin. Päätin vielä ennen lähtöä vähän pestä tervaista moottoritilaa jos joku haluaa sinne nähdä. Virhe. 4.8 ke aamulla lähdettiin eikä keritty pitkällekään kun lasinpyyhkimet alkoi polttaa sulakkeita ja kaikki parkit hävisi. Pari tuntia meni vianhakuun ja syyksi paljastui pariin releeseen mennyt vesi. Iltapäivällä päästiin liikkeelle uudestaan ja alun jälkeen ei suurempia tekniikkamurheita ollut.

Reitti kulki Haaparannan kautta Ruotsiin ja Haaparannasta suoraan alaspäin Sundsvalliin. Sundsvallista otettiin suunta länteen Ångeen päin. Siellä joutui vähän seikkailemaan pikkuteitä kun ei oikein suoraa tietä sivusuunnassa mene. Tällainen reittivalinta ihan kustannussyistä. Aika uskomatonta että asuntovaunuhinnat laivoilla on niin törkeitä että kannattaa taloudellisesti tehdä 1000km koukkaus kuin mennä laivalla. 10l keskikulutuksella 1000km koukkaus nielee 100l bensaa. eli ~150E/suunta kun laivalla ei päässyt alle 300E/suunta.

Kohde sijaitsi Norjan Fryan kylässä jonne Google antoi matkaksi 985km laivalla ja Haaparanta  ja Sundsvall välietappina 1996 km. Tomtom antoi vähän eri kilometrit, mutta samassa suuruusluokassa kuitenkin. Ihan ongelmitta matka ei kuitenkaan sujunut taaskaan. Vaunun jääkaappi kieltäytyi toimimasta kaasulla ajon aikana, mutta sähköllä se toimi. Tietty piti sitten aina vaihtaa seisokin aikana akulta kaasulle ettei virta lopu kesken. Sundsvallissa yöpyessä kuitenkin unohtui katkaista akkuvirta yöksi ja aamulla molemmat aivan kuivat. Ja apukaapelit jäi kotiin. JESS. Tästä se lähtee. No, onneksi svenssonit tuntuu ymmärtävän englantiakin. Saatiin eräältä herrasmieheltä apuvirtaa SAABista tietty ja matka jatkui. On se hyvä että tuo kone on helposti käynnistyvää sorttia. Aika mäkistä maastoa tuo Haaparannan ja Sundsvallin väli. Ja puuduttava ajaa. Koko torstaipäivä vietettiin Ruotsissa ajaen. Perjantaina päästiin iltapäivällä Norjan puolelle ja ei niitä maisemia suotta kehuta.

Jäätiin yöksi noin parinsadan kilometrin päähän Fryasta, paikka nyt ei muistu mieleen. La aamulla sitten nokka kohti Fryaa ja Frya Leir nimistä leirintäaluetta. Noin 70km ennen Fryaa tuli pieni harkinnan paikka. Tomtom opasti sellaiselle kärrypolulle että alkoi hirvittää. Friisvägen oli tien nimi. Vähän aikaa haeskeltiin kartalta parempaa kiertotietä, mutta Tomtomin kartan mukaan olisi jouduttu kiertämään yli 200km jostain Lillehammerin kautta. Päätettiin sitten ajaa kuitenkin Friisvägenia. Ristus mikä kinttupolku. Mutta komeat maisemat. No, ehjänä oltiin perillä ja löydettiin leirintäaluekin helposti. Osuttiin paikalle vähän hiljaiseen aikaan. Porukka oli juuri kruisingilla ja käymässä paikallisen Nissan-liikkeen luona.

Parin tunnin päästä alkoi valua autoja takaisin paikalle ja päästiin ihmettelemään sikäläistä kalustoa. Aika samanlaista kuin meilläkin. Ehkä vähän vanhempaa kalustoa oli enemmän esillä. Pienen alkukankeuden jälkeen alkoi  juttu luistaa ja jokainen kävi vuorollaan kyselemässä että ihanko oikeasti ajettiin 2000km vain sinne autoja katsomaan. No tottakai!!! Saatiin pieni palkintokin: Oikein pokaali johon kaiverrettu:
JAPANTREFF
07.08 2010 FRYA LEIR
LENGSTE REISE DATSUN.
No, jatkettiin ihan tuttuun tyyliin oluenjuonnilla ja seurustelulla. Hirveän tuttavallisia ja välittömiä ihmisiä nuo norjalaiset. Ihan toisenlaisia kuin suomalaiset. Täällä kun ensimmäistä kertaa menee johonkin autotapahtumiin niin ensin alkuun katellaan nenänvartta pitkin tyyliin: V*ttuakos täällä teet! Norjalaiset taas toivotti tervetulleeksi ja tarjosivat kovasti juotavaa jne. Ja juttua riitti myöhään yöhön. Käytiin autossa välillä katsomassa DVD:ltä oktoberfest-reisusta tehty video ja Botniaringillä kuvattu incar-video. Niin oli mulla läppäri autossa mukana autolaturin päässä ja kytkettynä stereoihin. Erityisesti yksi pitkänhuiskea kaveri jaksoi ihmetellä. Rata-ajoa, matkailua, mitä vaan ja samalla autolla. Ja että ihan tosissaan ajettiin 2000km vain sinne. Sitten oli pakko kertoa niistä hulluista jotka veivät B11 wagonin alias Nipun ajamalla Japaniin. What's wrong with you finnish guys? Maybe you need visit to a doctor?   Hulluja nuo suomalaiset! Jooo, semmosta. Valitettavasti kaikki hauska päättyy aikanaan ja piti taas ehtiä töihin ensi keskiviikoksi joten su aamulla aikainen ylösnousu hieman hillitsi juopottelua.

Paluumatkalta ei paljoa kerrottavaa jäänyt. Pistettiin bensaa tankkiin ja painettiin kaasua. Jonkun kerran pysähdeltiin ihailemaan maisemia. Tomtom pärjäsi oikein hyvin, ei yhtään kertaa menty väärään suuntaan navigaattorin takia. Nyt tuli oivallettua miksi siinä on myös äänet. 200km suoraan ajon jälkeen ei sitä enää muista seurata kovin tiiviisti ja tulee helposti ajettua ohi. Ääni on hyvä olla muistuttamassa kääntymisistä.

Yksi mielenkiintoinen juttu oli ettei visa electron käynyt maksuvälineenä missään. Ihan ihme juttu kun se kelpasi Baltian maissa, Puolassa, Tsekissä ja Saksassa. Miksi ihmeessä ei Ruotsissa tai Norjassa? No, automaatilta sai sentään nostettua setelirahaa.

Sen pituinen se ja katsellaan taas uusia mielenkiintoisia reissuja.