Tiistaina aamulla oli kaikkea säätämistä ennen kuin päästiin lähtemään alueelle. Piti käydä kaupassa muonitusta täydentämässä ja etsiä kartta jostain jne. Lopulta päästiin alueelle iltapäivän puolella niin eipä vapaita paikkoja teltoista löytynyt. Ja suosituimpiin telttoihin pääsee vain kutsulla. Pystybaarissa nautittiin muutamat oluset ja välillä teräviäkin. Keskityttiin sitten kuvaamaan paikkoja ja tutustumaan alueeseen. Huvipuisto ja paljon oluttelttoja. Pitkiä käytäviä, loputtomasti pieniä kojuja joissa myytiin joko sapuskaa tai krääsää. Myös pieniä huvittelukojuja oli jonkin verran. Perinteisiä huvituksia kuten ammuntaa jne. Niin iso alue oli ettei joka krääsäkojua jaksanut käydä läpi. Illalla väsymys oli melkoinen ja uni tuli aika nopeasti. Paluumatka vaunulle meni paikallisia juottoloita kierrellessä. Aika meininki niissäkin. Pöytään kannetaan lisää olutta sitä mukaa kuin sitä juodaan. Ei tarvii jonottaa tiskillä niinkuin täällä. Paikallisessa pikkukapakassa sai muuten polttaa pöydässä.

Keskiviikkona aamulla päätettiin lähteä heti vapaata pöytää metsästämään. Noin 12 aikoihin päivällä oltiin paikalla ja saatiin pöytä. Tilattiin tuopilliset, puhuttiin paskaa, tilattiin bratwustit ja puhuttiin paskaa, tilattiin toiset tuopilliset ja toiset wurstit ja puhuttiin paskaa ja tilattiin kolmannet tuopilliset ja sitten kello olikin jo 8 illalla. Aika kului kuin lentäen siinä istuskellessa ja syödessä ja juodessa. Tällä tavoin kyllä kelpaa aikaa viettää. Parit bratwurstit, kolme tuoppia olutta ja 8 tuntia. Siinä 8 aikoihin sitten lähdettiin kierrokselle ja käytiin vielä parit terävät ottamassa pystybaarissa, syötiin vielä vähän ja lähdettiin kohti vaunua. Matkalla tietysti käytiin taas paikallisissa juottoloissa. Tällä kertaa löytyi vähän isompi juottola jossa ei saanutkaan sisällä tupakoida. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli että seinällä oli valkokangas jossa pyöri mainoksia puoleenyöhön asti. Kello 24:00 valkokangas nostettiin sitten ylös.

Torstaina aamulla sitten lähdettiin vielä kuvaamaan aluetta. Käytiin maailmanpyörässä ottamassa kuvia. Iltapäivällä jo palailtiin vaunulle ja alettiin pakata tavaroita kotimatkaa varten. Tällaisen reisun ikäviin puoliin kuuluu aina myös kotiinpaluu. Kaikki hauska loppuu aikanaan. Ja tällä kertaa ihan liian pian. Olisi pitänyt olla enemmän aikaa viettää paikan päällä. Erotiikkamessuillakin olisi voinut käydä jos aika olisi riittänyt. Ja paljonkohan vielä jäi näkemättä festareiltakin? Pitänee ottaa toinen kerta ja enemmän aikaa. Illalla nostettiin kytkintä ja käännettiin nokka kohti Tsekinmaata taas.

Paluumatka meni hieman apeissa tunnelmissa. Paluu arkeen oli edessä ja tunnelma sen mukainen. Ja muutenkin paljon vähemmän kerrottavaa jäi paluumatkalta mieleen. Puolassa jumitettiin ruuhkaan Varsovan lähellä. Ensin oli pari tietyötä joihin liikenne sumppuuntui, sitten muuten vaan keskusta ruuhkaa ja tottahan joku kuumakalle poltti päreensä ja ruuhkien jälkeen vielä pari liikenneonnettomuutta ja taas seisottiin. Tässä aloin jo pelätä että autosta sulaa kytkin. Muttei sentään. Latviassa oli hieman tapahtumia. Vettä tuli kuin aisaa. Ensin oli hieman uraisia teitä niin että oli pakko ajaa keskiviivalla pois urista. No, sujuihan se niin kauan kunnes tulee rekka vastaan. Sitten oli aina pakko väistää uriin. Ja urat vielä niin kummallisen leveällä ettei asuntovaunun leveyden takia voinut väistää niin paljoa oikealle että olisi päässyt urista pois. Mielenkiintoinen tunne ajaa autoa vesiliirrossa. Ohjaus ei tottele mutta urat oli niin syviä ettei se noussut sieltä poiskaan. Pari kertaa kun joutui uriin niin kaverikin heräsi ja kysyi joko suhattiin järveen. Vettä tuli tuulilasille niin ettei pyyhkimistä ollut hyötyä. Aikamoista menoa. Huonoa oli että kun autossa kuskin oven tiiviste roikkuu niin oven alta tuli vesi sisään niin että kuskin puolen lattiat lainehti.

Sunnuntaina oltiin aamuviideltä Tallinnassa ja käytiin nukkumaan. Laivan piti lähteä neljältä niin ehdittiin nukkua hyvin ja piti käydä syömässäkin. Sillä aikaa kun käytiin Rimissä etsimässä sopivaa ruokapaikkaa niin johan autoon murtauduttiin. Eipä kaverit välittäneet hälyttimestäkään. Kaljakori ja kaverin reppu lähti matkaan. Ilmeisesti hälytin kuitenkin häiritsi sen verran että stereot jätettiin rauhaan. Kaljakori ja reppu oli nopeita ottaa kantoon. No, lähdettiin sitten laivalle päin ja jo puolen yön aikoihin olin itse kotona. Aika kumma juttu että kahden vuoden sisään kolmas kerta kun mut pysäytetään ylipäätään missään ja taas kilsan päässä kotoa. Vaarallinen paikka tämä koti ilmeisesti.

Vähän sekavat fiilikset jäi matkan jälkeen. Toisaalta kaikki meni liian nopeaa vauhtia ohi, mutta toisaalta ihan kiva olla kotona taas. Hauskaa kuitenkin oli. Siitä kiitos myös matkaseurueelle. Yksi unelma on toteutettu. Sitten vaan suunnittelemaan seuraavaa matkaa. Josko sinne Australiaan...