Kaikenlaista ehtii tapahtua. Vajaa kuukausi jo vierähti edellisestä kirjoituksesta. Jäänyt vähän tämä kirjoittelu monestakin syystä. Aika pian edellisen kirjoituksen jälkeen piti kokeilla tuon sempronin kulkua. 261MHz FSB meni vielä vakaana mutta 262 alkoi jumittaa satunnaisesti. No, lisätään jäähdytystä tietenkin. Ihan ensimmäiseksi heatpipen lamellit puhtaaksi kertyneestä pölystä. Sitten muutenkin kotelon ja tuulettimien putsaus. Ja kasaan. Ja ärräpää. Tuo hentoinen muovikehikko johon prossun jäähy kiinnittyy petti. Enpä ole vieläkään ehtinyt kyselemään uutta. No, eikun kaivamaan äkkiä jotain rautaa alle. Löytyi sitten ASUS P/I XP5T2P4 socket7 emo. Ei mitään hajua enää mikä rossu tuohon käy mutta heitin kiinni AMD:n K6-II+ 5,5x100MHz prossun. Kertoimet emolla loppuu 3:een ja väylät 66MHz:iin. Voltteja menee väkisin 2,5 vaikka 2,2V olisi suositus, mutta ajattelin että kestää kyllä kun noin matalalla väylällä menee alikelloilla. Kokeilin sitten kertoimia ja kerroin 2 tuo tulkitseekin kertoimeksi 6. Eli menee 400MHz. Helvetin hieno homma. Aikamoista kituuttamista silti kun koneessa Susen 10.0 versio. Ei nyt uusinta uutta mutta tosi raskasta tälle. Pelkkä nettisivujen avaaminen nostaa CPU load:in 100%:iin. Jostain kumman syystä taas ei firefox suostu ottamaan yhteyttä nettiin. Konqueror silti pelaa. Yhteysasetukset ei vaikuta. Toimii jos toimii, suurimmaksi osaksi ei. Menee yli hilseen mikä selaimessa voi mättää kun purkkiin saa yhteyden muttei reititä eteenpäin. Ja miksi toisella selaimella toimii? Missä kohtaa menee bitti poikittain? Saa nähdä kun taas konquerorilla kirjoittaa että toimiiko edes kappalejako. Varmuudeksi enempi rivinvaihtoja.

Tuossa taas metsähommia välissä tehty. Sahoista voisi jotain mielenkiintoisia havaintoja kirjoitella. Sahoina ollu käytössä Stihl 025 ja 2145 turbo Jonseredi. Tähän asti olen aina vain vältellyt Jonseredia kun ei vaan istu käteen se päin persettä oleva tasapainotus. Kaikki paino kaasukahvalla vaikka sillä pitäisi ohjata eikä niinkään kannatella. Ja muutenkin raskaan ja kömpelön tuntuinen. Stihlissä ollut tasapainotus ja teho/paino ja näppäryys kohdillaan. Hiukan mopo se on ei mahda mitään. Mutta olen tykännyt. Varsinkin kun käyttö ei ole jokapäiväistä niin tiettyjä käyttöä helpottavia ominaisuuksia siinä on mitä "jönssissä" ei. No, kuitenkin kun oikeaa tukkia kaadettiin jo viime talvena niin tuon normi 13" laipan ulottuvuus meinasi loppua joka paikassa. Eikun isompaa tilaukseen. On muuten kumma ettei jumalauta meinaa reilua laippaa löytyä! Onko Suomesta kaikki tukkipuut jo kaadettu kun klapien sahaukseen sopivia laippoja pelkästään myydään? No ensin piti tulla 15" laippa. Se nyt olisi ihan järkevä koko. No, viikon päästä tuli tieto ettei saa että kävisikö 17-18" laippa. No, melko iso mutta jos sen nyt vaan saa niin samapa tuo. Riittää sitten ainakin. Ja taas meni viikko ja tuli ilmoitus ettei sitäkään saa mutta kävisikö 20" laippa. Tuli möläytettyä että "no PRKL ihan mikä vaan mikä on isompi kuin 13". No viikon päästä tuli 20" laippa "jönssiin", mutta kurakelit ehti jo alkaa ja tukkihommat jäi sen takia. Vähän sai keväällä miettiä kannattaako vain 30 tukkia varten pyytää sahuri paikalle. No, kävihän tuo ne sahaamassa laudoiksi kuitenkin.

Tänä talvena nyt saatiin ensin polttopuu-urakat pois alta niin eikun iso laippa kiinni ja kokeilemaan. Karmean näköinen laippa kyllä. Paremminkin elokuvalaippa. Mutta kone käyntiin: Jumankauta tuo "jönssihän" on kuin tehty tuolle monsterilaipalle. Pitkä laippa tasapainottaa sitä paljon paremmin, käsiteltävyys on parempi eikä se tunnu niin "mouholta" siihen laipan kokoon nähden. Jumalattoman hyvin jaksaa vetääkin. Odotin kyllä voiman loppuvan kun tuon laipan täydeltä syöttää mutta ei, niin uppoaa kuin kusi lumeen. Tosin eipä tuollakaan vielä läpi asti ylettynyt sahaamaan mutta helpommin paljon kun ei kaatokolon tekokaan mennyt ihan nävertämiseksi. Eipä olisi tullut mieleenkään että pelkkä laipan valinta noin paljon vaikuttaa käyttömukavuuteen. Tosin tuolla laipalla ja sillä polttoaineenkulutuksella se kyllä pysyy kaato/katkontasahana ja "tilhillä" karsitaan. "Tilhi" kun vie menovettä kolmanneksen vähemmän kuin "jönssi". Onhan se tietty selvä että micrakin kuluttaa vähemmän kuin kartanovolvo kun käyttötarkoitus ja tehontarvekin on eri lähtökohdissa.

 

Muttamutta. Stihl on kestänyt jo 9-10 vuotta, kun siinä vuosituhannen vaihteen paikkeilla tai ehkä aiemmin tuli ostettua. Ei paljoa moitteen sijaa löydy. Ainoat viat on olleet käynnistysnarun katkeaminen kahdesti ja bensan imuletkun mätäneminen pari vuotta sitten. Hieman yllättävää ettei edes kaasarin kalvoja ole tarvinnut uusia. Tai tiedä häntä vaikka uusimisen tarpeessa olisivatkin, jos kuitenkin tuo primer pumppu peittää niitä oireita. Kun aina se tulee pumpattua että kaasarissa on bensaa kun alkaa nykiä ja kierroksilla vanhakin kalvo jaksaa vielä imeä. Myös kovasti aaltoileva tyhjäkäynti voisi kyllä viitata siihenkin suuntaan kun usein aaltoilu tarkoittaa että kierrokset nousee ylös ja sitten alkaa yskiä ja sammuu jossei anna kaasua. Ja voi sammua kaasua antaessakin. Ja käynnistyy huonosti uudelleen. Kaksitahtisellahan kierrokset ensin nousee kun seos menee laihemmalle, liian laihalla yskii ja lopulta sammuu niinkuin ei saisi bensaa. Piru vie. Tämmöinen kirjoitteluhan saa harvat aivosolut liikkeelle.

 

Suursiivouskin tässä välissä ehdittiin toteuttaa. Hallituksen yksimielisellä päätöksellä. No, ehkä oli tarvettakin. Löysin huoneen lattialta muun rojun seasta 2 toimivaa tietokonetta (300 celluja), 3 projektia akkulatureita, 2 projekti virtalähdettä, projekti sisätilanlämmittimen ja suburbanin laturin. Powerit odottelee elkoja, akkulaturit tasuridiodeja ja sisälämppäri verkkojohtoa+koteloinnin korjailua ja parantelua ja subben laturi laakereita. Tuo subben laturi taas oli sellainen projekti kun kaikki sanoo ettei sitä voi/kannata korjata niin pakko tutkia asia juuria myöten. Ainakin tähän asti vaikuttaa hyvälle korjauksen suhteen. Vielä kun saa laakerin ulos niin pääsee selaamaan SKF:n katalookia josko löytyisi soppeli. Tässä kun välillä koettaa nähdä itsensä ulkopuolisen silmin niin tulee välillä mieleen että missä kohtaa se taas meneekään se hulluuden ja nerouden raja? Oikeastaan teki mieli pistää blogin nimeksi kylähullun päiväkirja mutta sitten se tuntui kuitenkin liian kornilta.

 

Annetaan lopuksi vähän vinkkiä mistä projektista seuraava kirjoitus tulee kertomaan. Meinaan Mitsubishi Galant Sigma.